Työtön ei saa olla

Olen työtön.

Työni loppui jo viime vuonna tuotannollis-taloudellisista syistä, enkä ole rajusta etsimisestä huolimatta löytänyt uutta työtä omalta alalta, enkä sellaisilta aloilta joista tiedän jotakin.

Tämä on suuri ongelma vaimolleni.

Nimittäin japanissa ei yksinkertaisesti voi olla työtön. Jos ei tee työtä, silloin pitää tehdä jotain muuta - kuten opiskella.
Se sensijaan on mahdoton yhtälö että mies vain etsii työtä ja kuluttaa sitten päivät mm. harrastusten parissa.

Ongelma ei ole yksinomaan taloudellinen vaan nimenomaan liittyy japanilaiseen kulttuuriin.
Päivät kotona oleva mies on ongelma. Ja tästä ongelmasta ei voi puhua vaan kaikille pitää esittää kulisseja että kyllä tässä tehdään freelancer-hommia jne jne...

Suomalaisesta näkövinkkelistä tämä on hieman omituista. Opiskelu on ok, vaikka se olisi taloudellisesti tiukempaa kuin työttömyys. Silloin vaimon (japanilaiset) ystävät ovat huolissa vain taloudellisesta toimeentulosta eikä vaimon tarvitse muuta kuin kuitata se sanomalla että kyllä me pärjätään.

Työttömyys sensijaan... Japanissa ei ole suomen kaltaista turvaverkkoa työttömälle, joten työtön ei voi olla. Työttömän pitää tehdä jotain työtä, jos ei muuta niin huonopalkkaista osa-aika/hanttihommatyötä joka tunnetaan nimellä arubaito (アルバイト).
Tällaisia näkee usein varsinkin ohjaamassa liikennettä työmaiden ja tietöiden liepeillä.

Jos työtön on "vain kotona" se nähdään suurena huolen aiheena. Kaikki kyselevät onko kaikki ok ja miten ihmeessä voitte elää? Ja kuinka voi elää jos mies on kotona häiritsemässä eikä ole päivisin töissä?

Joten tilanne on pakko peittää valehtelemalla joka taas on suomalaiselle (ainakin minulle) luonnottoman tuntuista.
Onhan kotikaupungissanikin 18% työttömyys ja lukuisat tuttavani ovat työttömiä.

Hainpa viime yhteishaussa opiskelemaankin ihan jotta ei tarvitsisi pitää kulisseja pystyssä. Valitettavasti en päässyt hakemaani paikkaan.

Työttömyys aiheuttaa minulle stressiä joten hermot ovat kireällä, mutta se aiheuttaa vaimolleni myös stressiä. Ilmeisesti jopa voimakkaampaa juuri kulissien pystyssäpitämispakon takia.

Tämä taas purkautuu välillä riitoina/kireänä ilmapiirinä ja viimeisin ukaasi vaimolta onkin, että jos et syyskuun loppuun mennessä ole töissä niin....

Tietenkään työn hakua ei helpota se, että palkkatason pitää olla isompi kuin ihan perustöistä saatava (esim. kaupan kassa), sillä muuten ei ole tarpeeksi ns. "elämänrahaa" jota tarvitaan tuttavien tapaamiseen ja säästöjen kartuttamiseen.
Japanissahan ei oteta velkaa vaan aina säästetään suuret summat pankkiin.

Gaijiniä saa ihmetellä ja kosketella julkisesti

Otsikko on hieman provosoiva, mutta tuolta se kuitenkin tuntuu.

Perus-olettamuksena japanissa vaikuttaa olevan se, että ulkomaalainen ei osaa käyttää syömäpuikkoja, ulkomaalainen on suuri (ja miehellä 'se' on suuri) ja ulkomaalainen ei osaa matkustaa yksin pitkin japania.

Kun tämä yhdistetään japanilaiseen tapaan kommentoida ulkonäköä jne. täysin avoimesti niin sulkeutuneeseen suomeen tottuneella tahtoo hihna lyödä hetken tyhjää.

Esimerkiksi suurta kokoa ihmetellään täysin julkisesti, käsivarsia hiplataan hauisten kohdalta ja päivitellen käsivarsien paksuutta ja jos on ylipainoa niin siitä mainitaan heti tyyliin 'onpas iso vatsa, kuinka paljon syöt?'
Suomessahan tällainen ei tulisi kuuloonkaan. Mutta japanissa se on täysin normaalia.

Suomalainen ei myöskään kommentoi jos ulkomaalainen osaa vaikkapa saunoa tai käyttää lusikkaa ja haarukkaa - mutta japanissa tarjotaan useimmiten ensin ulkomaalaiselle varmuuden vuoksi haarukkaa ja kun se ei kelpaa niin ihmetellään että kuinka syömäpuikkojen käyttö nyt noin sujuvaa voi olla!

Sekin on ihmetyksen aihe jos suomalainen osaa istua lattialla Seiza-tyyliin. Mielikuva ulkomaalaisista vain tuolilla istumaan kykenevinä on vahva. Vaikka kyllähän jokainen suomalainen lienee tottunut istumaan koulun käytävillä ja puistojen nurmella...

Ihmettelyä seuraa myöskin siitä kun tyypilliseen keskustelun avaukseen siitä että missä olet käynyt vastaa luettelemalla joitakin paikkoja ja sitten paljastuu että vaimo ei ollut mukana vaan selviytyi asiasta aivan itse!
Olenkin tullut vähän siihen käsitykseen, etteivät japanilaiset juuri reissaa yksinään - varsinkaan ulkomailla.

Kitamakura - eipä nukuta pää pohjoiseen!

Japanissa on paljon erilaisia uskomuksia ja magia elää vahvana (joskin maallistuneena) verrattuna suomeen.

Yksi yllättävä seikka johon törmäsin edellisen japanissa oleskelumme aikana oli kuitenkin se, kuinka vahvasti kitamakura (北枕), eli kirjaimellisesti käännettynä pohjois-tyyny vaikuttaa elämässä.

Japanissa nimittäin vain kuolleet makaavat pää pohjoiseen.

Siksi elävät eivät saa sijoittaa tyynyä pohjoiseen vaan sen pitää aina osoittaa itään, länteen, etelään tai muuten selvästi pohjoisesta eroavaan suuntaan.

Yllätys oli melkoinen kun selvisi että vaimonikin oli minulta varmistanut kaikissa asunnoissamme, että missä on pohjoinen ja katsonut etteivät sängyt tule "kitamakura"-asentoon.

En ollut huomioinut kysymyksen tarkoitusta lainkaan... Kaikkea sitä oppii