Esimerkiksi kettu ei ole punaruskea, punainen tai oranssi vaan se on keltainen.
Myös sinisen ja vihreän raja on häilyvä. Vihreä liikennevalo on sininen, vihreät kasvikset ovat sinisiä. Jälkimmäisessä tosin vain kielellisesti, maalauksissa ja kuvissa viherkasvit ovat vihreitä.
Kettu sensijaan on mm. lasten satukirjoissakin keltainen.
Itseasiassa tämä on aika johdonmukainen tulkinta jo väriympyrän pohjalta (lähde: Wikipedia).
Väriympyrää katsoessa huomaa että ei se ketun väri nyt niin kaukana keltaisesta olekkaan kuin aluksi ehkä tuntuu.
Vaikka japanin kielessä onkin oma sanansa oranssille, kuvaa oranssin harvinaisuutta se, että värille käytetään lähinnä lainasa-muotoa eikä alkuperäistä japaninkielistä versiota.
Olen myös törmännyt tutkimustuloksiin joiden perusteella itä-aasialaiset pitävät värejä hieman suuremmassa merkityksessä kuin esim. eurooppalaiset joille taas muoto merkitsee hieman enemmän.
Ilmiö näkyy myös valokuvissa. Siinä missä euro-turisti sommittelee enemmän muotojen mukaan ja valokuvaa asioita enemmän muotojen herättämänä niin itä-aasialaisille taas värit ovat herätteitä.
Sitten ovat vielä nämä selkeät erot: Japanissa valkoinen kukka (varsinkin neilikka) symboloi kuolemaa. Täällä valkoinen symboloi käytännössä päinvastaista.
