Onko Tokiossa turvallista?

Kysymys on erittäin vaikea. Ja sitä on viime aikoina vatvottu paljon.
Perheeni on kuitenkin menossa (toistaiseksi) pian Tokioon lähemmäs parin kuukauden ajaksi.

Vielä on hetki aikaa joko siirtää tai perua lento.

Tunnepohjalta ensimmäinen reaktio on peruminen, mutta kun yrittää vähän katsoa asiaa laajemmin niin ehkä lopputulos ei olekaan niin selvä.

Japanilaisilla on tästä monta näkemystä. Toiset sanovat että älkää tulko, mutta hämmästyttävän moni sanoo että tulkaa vain. Elämä täällä on lähes normaalia. Sellaista varpaillaan oloa Fukushiman suhteen ei ole kuin täällä ulkomailla kuvittelisi.
Suurimpana ongelmana koetaan lähinnä vesi sekä kesällä tulevat sähkökatkokset joita on pakko käyttää sähköpiikkien hillitsemiseen (kuumalla sähköä menee paljon tuulettimiin ja ilmastointilaitteisiin).
Säteilyvaaraan ei niin kiinnitetä huomiota. Vertauksena on usein 'onhan Hiroshimaan ja Nagasakiinkin pudotettu ydinpommit, jälkimmäiseen vielä plutonium-pommi ja silti sielläkin voi asua ja viljellä'.

Tosin ydinpommi ja pitkään saastuttava voimala-onnettomuus eivät ehkä vertaudu toisiinsa kovin hyvin faktisesti, mutta ihmisten mielissä kyllä.

Suomalaisille suositellaan toistaiseksi ettei Tokioon mentäisi ja siellä olevienkin olisi paras paeta muualle.

Lainaus:

Ulkoministeriö suosittelee välttämään kaikkea matkustamista Tokion-Yokohaman alueelle, Tohokun ja Kanton alueelle. Mikäli ei pakottavaa syytä olla näillä alueilla, kehotetaan harkitsemaan alueelta poistumista tai siirtymistä maan eteläosiin turvallisemmalle alueelle.

Liekö syynä suositukseen lopulta vain mahdolliset ongelmat yleisen infrastruktuurin kanssa vai todella säteilyn pelko? Mene ja tiedä.

Tokion sähköyhtiön, Tepcon, sanoihin kaikki eivät japanissakaan luota.

Enkä minä.Mitä voi sanoa yhtiöstä, joka pistää työntekijänsä kahlaamaan radioaktiivisessa vedessä lenkkarit jalassa ja suojana vain muovipussit?Kuten nämä onnettomat jotka saivat jalkoihinsa radioaktiivista vettä kulkiessaan peräi 15cm syvyisessä vedessä. Lisäksi he olivat vielä toisen yhtiön palkkalistoilla ja vain aputyövoimana, mutta Tepco ei informoinut heitä mitenkään siitä että kohteessa on radioaktiivista vettä ja huomattavasti normaalia suurempi säteilytaso.

Vaan kun katsotaan ihan näitä saatavilla olevia tietoja:

Säteilytaso Tokiossa (27.3.2011, kello 22): 0,115 µSv/h
Säteilytaso Suomessa (27.3.2011, kello 16): Helsinki, Kallio: 0,151 µSv/h - Lappeenranta 0,114 µSv/h - Vaasa 0,121 µSv/h - Turku 0,135 µSv/h

Suomessa on voimakas perussäteily verrattuna japaniin. Nyt lumipeite kuitenkin vaimentaa säteilyä. Säteilyturvakeskuksen mukaan normaali taso suomessa on aina 0,3 µSv/h saakka. Tokion normaali taso on ollut 0,07 µSv/h, joka lie osasyynä sille että sikäläisittäin nykyiset lukemat tuntuvat korkeilta.


Entäpä sitten Tshernobylin vaikutus suomessa?

Tshernobylin aikaan säteilytaso oli luokkaa 5 µSv/h.
Iwakissa, noin 30km Fukushiman eteläpuolella mitattiin 3 päivää sitten 1,37 µSv/h.
Namiessa, noin 20km Fukushimasta pohjoiseen mitattiin tänään 2,828 µSv/h.

Noiden lukujen valossa suomessa oli aika pahat paikat!

Laskeuma?

Jälleen Säteilyturvakeskuksen sivuilla on hyvin tietoa.
Laajalti laskeuma oli 23 - 45 kBq/m²  ja monin paikoin paljon kovempi, 45 - 80 kBq/m² !

Tuossa pitää huomioida että kyse on kilo Becquereleista, siis tavallisesti ilmoitetussa muodossa lukemat olisivat  23 000 - 45 000 Bq/m², ja monin paikoin vielä enemmän, 45 000 - 80 000 Bq/m².

Huimia lukemia! Ja nämä vielä sitä pahinta laatua, Cesium-137:ää. Sitähän on suomen luonnossa vieläkin paljon ja mm. sienistä saa mukavat annokset..


Tshernobylin aikanaan lapsena kokeneena, mitä voin sanoa? Voinko todella olla sitä mieltä että Tokion seudulla on vaarallista?

Toistaiseksi olemme vähän odottavalla kannalla - jos tilanne ei muutu olennaisesti pahemmaksi, ei matkustamiselle liene mitään esteitä.

Pahimmaksi peloksi oikeastaan jää vain vesi. Jos vedestä löytyy taas radioaktiivista jodia, niin siltä varalta lapsille pitää olla valmiiksi varastoituna.

Pari seuraavaa viikkoa tulee näyttämään kuinka tässä käy.


Lisäys 28.3.
Säteilyturvakeskus näyttää ilmoittavan samaa, japanissa ei säteile huolestuttavasti:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/STUK+S%C3%A4teily+Japanissa+v%C3%A4h%C3%A4isemp%C3%A4%C3%A4+kuin+H%C3%A4meess%C3%A4+25+vuotta+sitten/1135264956707

Totuus on tuolla jossain

Tässä ei enään tiedä kehen luottaa. Tiedot ovat täysin ristiriidoissa keskenään.

Onko kyse vain kulttuuri-eroista vai mistä? Länsimaiden mediassa vihjaillaan, että japanilaiset pysyvät rauhallisina koska hallituksella ei ole tapana päästää uutisiin kaikkea tietoa paniikin välttämiseksi.
Näin on toimittu mm. aiempien ydinvoimala-tapaturmien yhteydessä.

Onko nytkin näin, mene ja tiedä?

Tuosta ei ole saatavilla varmaa tietoa vasta kuin jälkikäteen. Milloin se sitten onkin.

Läheisempänä esimerkkinä uutiset siitä kuinka Tokiota myöten ruoka on loppunut. Riisiä ei ole, pikanuudelit on hamstrattu. Samoin taskulamput, kyntilät, hätäpakkaukset ja varmasti foliohatutkin..
Suomessa uutisoidaan yllä olevalla tavalla ja sitä vahvistetaan Nagoyasta saakka paenneiden kertomuksilla (Nagoya on kaukana järistysalueista).

Sitten taas japanilaiset tuttavat - heidän kertomansa ei vastaa ollenkaan tuota kuvaa. Sähkökatkoja lukuunottamatta elämä on palaamassa normaaliksi. Huijaus-ketjumailien johdosta on ollut jotain paniikkiryntäyksiä samalla tavalla kuin suomessa jodin kanssa, mutta muuten elämän odotetaan palautuvan suht normaaliksi muutaman päivän kuluessa.

Ruoka ei ole lopussa, eikä muukaan. Säteilynkin suhteen ollaan suht hiljaa, Fukushimaa se vain koskee.

Tässä kohti ei voi olla ajattelematta, että onko suomalainen (tai länsimaalainen) tiedotusvälineistö skandaalinhakuista vai ovatko erot kulttuureissa niin suuret, että paikalla olevat japanilaisetkaan eivät pidä tilannetta vakavana. Tai eivät halua myöntää vakavuutta.
Puolisonikaan ei uskonut kertomuksiani siitä kuinka ihmiset rynnivät tokiossa juniin - kunnes näki suomalaisesta uutislähetyksestä jonot ja kuuli sitä kautta ihmisten haastatteluja.
Mutta tuokaan uutinen ei lopulta antanut kuvaa kokonaismääristä. Suomalaisen toimittajan mielestä suuri joukko voi japanilaisen mielestä olla mitätön.

Kulttuuriselta kannalta tämän voisi rinnastaa johonkin henkilökohtaiseen kriisiin, esimerkiksi työttömyyteen. Siitähän ei saa kertoa vasta kun jälkikäteen (ainiin, olen nykyään työllistetty). Muuten läheiset vain huolestuvat. Päteekö sama ajatusmalli myös tämmöisessä tilanteessa? Vasta jälkikäteen kerrotaan että oli tosiaan kaikki loppunut, mutta emme halunneet aiheuttaa turhaa huolta.

Japanin televisiossa ei ole näytetty kuvaa pakenijoista eikä edes mainittu asiasta. Ehkä yksinkertaisesti siksi, että sillä yritetään välttää täyttä paniikkia. Tai ainakin olla ruokkimatta sitä lisää.

Tieto kulkee suomen kautta

Tokiossa möhlittiin sähkön säästämisen kanssa ja pahasti.

Sähkön säästämiseksi kaupungissa kierrätetään sähkökatkoja siten, että sähköttä oleva alue vaihtuu aina kierrossa. Katkos siirtyy siten alueelta toiselle kiertona.

Tiedotus tästä oli todella surkeata. Television kautta sai vain yleiskuvaa katkoista, tarkkaa tietoa ei osattu antaa vaan kehotettiin katsomaan netistä.
Netistä?

Japanilaiset eivät ole suomalaisten kaltaisia tietokonefriikkejä ja varsinkin vanhemmat ihmiset ovat täydessä nettipimennossa.

Varmuuden vuoksi vaimo soitteli vanhemmilleen ja sisarilleen ja kysyi onko heillä selvyyttä siitä milloin sähkökatko tulee heidän asuinaluielleen. Ei ollut.
Onneksi tieto meni tätä kautta perille, sillä sähkökatkon sattuessa mm. hissit pysähtyvät eivätkä kaikki kykene kulkemaan portaita pitkin.

Vaikka me saimme tietoa eteenpäin, niin monella ei ollut yhtä hyvää nettitietojen jakelijaa saatavilla. Äkillisten sähkökatkojen jäljiltä onkin nyt tullut varsinainen valitusryöppy ja likapyykkiä pestään varmaan tämänkin seurauksena vielä pitkään.
Vastuuta pallotellaan niin paikallishallintojen kuin sähköyhtiön välillä. Kukaan ei halua ottaa syitä ja viimekädessä onnettomat asiakasneuvojat saavat tuntea vihanpurkaukset tietämättä miten vastata ja selittää tapahtumaa - eiväthän hekään yleensä itse tienneet sähkökatkoksista ennen kuin sellainen tuli kohdalle.

Järkyttäviä aikoja

Maanjäristys iski ja sitä seurasi tuhoisa tsunami. Näistä jokainen voi lukea uutisista.

Mielialat eivät ole kovin korkealla ja pahempia uutisia pelätään jatkuvasti.

Tällaisessa tilanteessa nopea tiedonvälitys on sekä kirous että helpotus. Kirous se on siksi, että onnettomuudesta tietää jo kun se alkaa tapahtumaan. Siitä hetkestä alkaa myös huoli.
Kuitenkaan nopea tiedonvälitys nykyaikana on herkkä häiriöille. Japanin tilanteessa tuli jo selville heti se, että puhelinlinjat ovat tukossa ja kännykät eivät toimi.

Yllättäväksi pelastajaksi on osoittautunut Skype, jonka kautta puhelut toimivat. Se oli hyvä, saimme heti yhteyden appivanhempiimme ja tärkeimpiin lähiomaisiin.
Samoin facebook on ehkä vähän yllättäen ollut tehokas kanava saada tietoa toisten tilanteesta. Sähköpostit ja muut ovat selvästi huonoja tämän kaltaisissa tapauksissa kun moni toivoo saavansa tiedon yhden ihmisen tilasta.

Suuri yllätys heti alkuun oli se, että NHK (Japanin yleisradio) ei tarjonnut liveuutisia japanin ulkopuolelle. Paitsi englanniksi.
Ulkojapanilaisia on kuitenkin paljon. Siksi tämä tuntuu käsittämättömältä.

Onneksi yksittäiset ihmiset ovat perustaneet saitteja joiden kautta Japanilaisten kanavien lähetykset peilataan nettistriiminä kaikkialle. Tämä on todella hyvä teko!

Me olemme olleet onnekkaita. Lähiomaiset ja sukulaiset ovat kaikki turvassa. Samoin tuttavat.
Aineellisia vahinkoja on toki paljon. Meidänkin Tokion asunnossa on tullut tavarat lattialle televisiota ja mikroaaltouunia myöten (onneksi tapana on aina kun jonkun sähkölaitteen käyttö lopetetaan, ottaa töpseli pois seinästä jotta sähköä säästyy - tämmöisen tapahtuman kohdalla se on todella hyvä!).

Monella ei ole ollut yhtä hyvä onni. Taloja ei enään ole. Ruokaa ei ole. Juomavettä ei ole.
Lisäksi viranomaisten tiedotus on ollut toisinaan todella heikkoa. Toki pitää muistaa, että missään ei ole taidettu onnistua tiedoituksessa moitteetta suuren kriisin iskiessä.
Perus-elintarvikkeiden riittävyys huolettaa, samoin mahdolliset sairaudet. Sekä sairaaloiden ja sairaanhoidon toiminta.
Hiljaisena, lausumattomana pelkona on sekin, että toinen appivanhemmistani kärsii sairaudesta joka vaatii tiuhaa käyntiä sairaalahoidossa. Pystytäänkö hoito pitämään yllä tämmöisinä aikoina?
Nyt jo tiedetään, että kaikkialla ei pystytä. Esimerkiksi Niigatassa meni eilisissä länsirannikon järistyksissä sairaaloista juuri noita järjestelmiä epäkuntoon.

Perheeni on lähdössä ensi kuun alussa Japaniin noin pariksi kuukaudeksi. Lentoliput on hankittu jo kuukausia sitten.
Nyt sekin huolettaa että kuinka tilanne paikanpäällä vakaantuu. Jatkuvatko jälkijäristykset vielä kuukauden? Uskaltaako sinne mennä? Entä saadaanko infrastruktuuri kuntoon?

Eilen katsoimme lennon paikkatilannetta. Aikaisemmin kone oli aivan täynnä, nyt yhtäkkiä tyhjiä paikkoja oli ilmestynyt paljon. Ilmeisesti turistit ovat tehneet peruutuksia.


Loppuun vielä haluan kirjoittaa asiasta joka ärsyttää suunnattomasti. Nimittäin nämä erilaiset ns. asiantuntijat, jotka kommentoivat uutisissa / lehdistössä toimistokokemuksen syvällä rinta-äänellä sitä kuinka asiat olisi oikeasti pitänyt tehdä.
Tsunamiin olisi pitänyt varautua huomattavasti paremmin, ...
Kovin ajattelematonta ja löysäleukaista kommentointia vaiheessa, jossa ei vielä ole täysin varmaa tietoa saatavilla. Niin valmistautumisen kuin muidenkaan tapahtumien ja niiden seurausten suhteista ja vaikutuksista.