Äidin työ on lasten hoito

Aina välillä törmää uusiin kulttuurieroihin, joiden olemassa oloa ei ole tullut ajatelleeksikaan.

Tässä yksi sellainen. Tuossa pohdiskelin, että josko kävisimme jollakin lyhyellä viikonloppu-matkalla vain kahden ja lapsi annettaisiin anoppilaan hoidettavaksi.
Vaan eihän se käy. Tai kävisi vain jos sen pystyisi salaamaan todella kaikilta, mutta tietohan vuotaisi kuitenkin jotakin kautta ulos ja sitä seuraisi kasvojen menetys ja häpeä sekä roima paheksunta tuttavapiiriltä ja sukulaisilta. Ellei pahempaakin.
Sillä vanhempien, etenkin äidin työ on lasten hoitaminen. Siitä ei sovi luistaa hoidattamalla lapsia toisilla pitäen samalla itse hauskaa. Tai lomaa.

Poikkeustapaukset tietenkin hyväksytään, kuten äkilliset elämänmullistukset joissa tarvitaan lähiomaisen apua hoitamiseen koska muuten normaalin elämän jatkaminen ei suju. Siis onnettomuudet, pahat sairaudet jne.

Ja toinen poikkeus on työhön/puolison työhön liittyvä matkustelu. Jos esimerkiksi vaimo lähtee miehen mukana edustustehtävissä tms. matkalle, niin silloin on vielä pitkin hampain hyväksyttävää jättää lapset muiden sukulaisten hoidettavaksi.
Mutta tätä pitää sitten etukäteen jo pahoitella kaikille ja tuoda selvästi esille kuinka pahoillaan on siitä, että joutuu lähtemään vähksi aikaa muualle ja tyrkkäämään lapset jonkun toisen huoleksi.
Moderneimmillaan riittää melkein pelkkä julkinen blogikirjoitus aiheesta - silloin tuttavat ja muut tietävät että kyseessä ei ole omasta mielihalusta tehty lomamatka.

Suomalaisesta näkövinkkelistä tämä on vähän erikoista, täällähän jo synnytysvalmennuksessa huolehditaan ja kysellään että onko varmasti jo joku tuttu lupautunut hoitamaan lasta jotta pääsette aina välillä viettämään viikonloppuja kahden.

Toisaalta, japanissahan noin yleisesti ottaen lomailua pidetään vähän huonona. Silloin aiheuttaa ylimääräistä työtä niille, jotka eivät ole lomalla. Samat säännöt siis pätevät niin kotiäidin "työhön" kuin tehdastyöläisen tai valkokaulustyöläisen töihin.

Suurimmat ongelmat tämä muodostaa lähinnä sen suhteen, että vaikka vanhempani toivoisivat saavansa lapsenlapsen usein hoidettavaksi, sitä ei käytännössä oikein voi toteuttaa.
Toki jos he oikein pyytävät, niin esim. yhdeksi yöksi voi luovuttaa, mutta sen aikana on sitten parempi esiintyä katuvaisena ja pitää huoli siitä että facebookit, meilit ja muut kanavat vievät tietoa eteenpäin siitä miten huonoin mielin tämä yö vietetään.

Ala-aste -ikäisen lapsen kohdalla lapsen tahto on jo ratkaisevampi. Jos lapsi tosiaan ei halua esim. yhteiselle matkalle vaan toivoo pääsevänsä mummilaan siksi aikaa niin se on ok.

Takaisin normaaliin elämään

Juhannus on alkamassa ja tässä pohditaan että minne mentäisiin.

Vaimon ja lapsen japanissa oleskelu sujui mainiosti. Itseasiassa mistään ei edes huomannut että siellä olisi jonkin sortin säteilyvaara tai mitään muuta.
Elämä kulki kuten tavallisesti.

Sähköä tosin säästetään, mutta Suomen himmeästi valaistuihin julkisiin paikkoihin tottuneena vaimoni ei asiaa heti edes huomannut.
Metrokäytävät ovat hämärämpiä ja tavaratalotkin säästävät - olkoonkin, että "säästövalaistus" on vähintään samaa tasoa kuin suomalaisten tavaratalojen normaalitaso.
Se olikin kuulemma melkoinen yllätys kun tavaratalossa kuulutettiin pahoitteluja siitä, että asiakkaat joutuvat olemaan niin hämärässä. Vaimoni ei ollut edes huomannut, että kaupassa olisi jotenkin hämärämpää.

Lapsi oppi japanissa ollessaan syömään omin käsin ja tykästyi erityisesti viinirypäleisiin.

Niiden myötä opin taas yhden kulttuurisen eron; Japanissa viinirypäleet kuoritaan ja siemenet poistetaan.
Vaimonikin pitää viinirypäleistä, mutta sanoo että niiden syöminen on turhan hankalaa. Siksi niitä ei tule syötyä usein.
Ja todellakin, nyt kun asiasta on tietoinen niin huomasin että samalla tavoin täällä asuvat japanilaiset tuttavatkin tekevät. Viinirypäle "katkaistaan", otetaan kynsin kuoret pois ja keskeltä siemenet pois.
Sama ero näkyy myös mm. perunoiden kanssa. Suomalaiset on kasvatettu syömään ne kuorineen - varsinkin uudet perunat. Japanissa taas lapsesta asti opetetaan että kuori pois.
Toisaalta taas kalasta japanilaiset syövät usein myös nahan, suomalaiset tuppaavat irroittamaan sen.