tiistai 19. heinäkuuta 2011

Tatuoitu kansamme?

Me suomalaiset olemme tatuoituja.
Ainakin sellainen vaikutelma syntyy helposti kun käy erilaisissa kesätapahtumissa.

Japanissa tilanne on tietenkin päinvastainen. Tatuoinnit ovat yleistyneet toki nuorison joukossa, mutta ovat edelleen paheksuttavia ja oikeastaan koko asia on vähän tabu.
Tatuointikiellot uimarannan mainoksessa
Parilla tuttavallani on pieni tatuointi joka on helppo piilottaa, mutta sellainenkin estää helposti mm. pääsyn kylpylään - vaikka kuinka yrittäisi peitellä pientä kuvaa ihon värisellä laastarilla.

Kuumien lähteiden / kylpylöiden lisäksi uimarannat voivat olla armottomia. Tatuoituja ei haluta, sillä heidän pelätään tuovan mukanaan kaikenlaisia lieve-ilmiötä.
Tatuointi on rikollisen merkki. Tai ainakin 'huonon ihmisen'. Siis sellaisen, joka pyörii vähän epämääräisissä piireissä ja jota (vähän) pelätään.

Yleinen esimerkki on Yakuza-jäsen Irezumi-tatuointeineen, mutta vastaavia näkee mm. 'rockabillieillä', rockabillyn tahtiin viikonloppuisin etenkin Tokiossa Yoyogi-puiston liepeillä.
Samoin moottoripyöräjengien, Bōsōzokujen, jäsenillä on tatuointeja (suomalaisittain tämä jengimuoto on vähän omituinen, täältä ei löyty vastiketta. Se ei ole Bomber-tyylistä kuminpolttoa, keulimista jne. vaan älytöntä moottorien laulattamista ja kytkeytyy vahvasti rikollisuuteen).

Vaimoni sanookin yleisesti tatuoituja japanilaisia pelottaviksi.

Eikä tuo ole ihme, yhteiskunta kasvattaa paheksumaan niin tatuointeja kuin lävistyksiäkin. Sama koskee liian räikeitä kampauksia tai liian värjättyjä hiuksia.
Vaimollani ja hänen äidillään ei ole edes korvakoruja - vaimoni isä kun olisi heti antanut avokämmenen puhua kunnolla (fyysiset rangaistukset - asia johon pitää joskus palata).
Ja kun kasvaa tuollaisessa ympäristössä niin tietämys japanilaisista tatuoinneista jää ohueksi.

Taannoin ostin japanilaisen valokuvaajan, Washio Michion kuvateoksen ja vaimoni yllättyi siinä esiintyvistä Irezumi-tatuinnin omaavista naisista. Hän ei ollut ajatellut että sellaisiakin on.
Tai voi ylipäätänsä olla.


Takaisin itse asiaan. Todellakin, kun kävimme Turussa, keskiaikasia markkinoita katsomassa niin vaikutti, että noin 70% kaikista ihmisistä omaisi tatuoinnin tai useamman.
Vähän yllätyin itsekin. En tiedä onko keskiajasta kiinnostuneiden joukossa sitten keskimääräistä enemmän tatuoituja kuin valtaväestössä? Toisaalta suomessa tatuointi on niin normi, että tuntuu melkein epänormaalilta kun sellaista ei ole.
Eläintarhat jne. lapsiperheiden suosikkikohteet näyttävät myös kulkevan vähän samalla linjalla - aina lapsilla olevia 'leikkitatuointeja' myöten.

Itse käyn toisinaan raskaamman rockin konserteissa ja olen tehnyt vähän yllättävän havainnon. Vaikuttaa, että yleisön joukossa tatuoinnit ovat selvästi harvinaisempia kuin tavallisissa kesäviikonlopun perhetapahtumissa. Omituista.