tiistai 27. maaliskuuta 2012

Lapsi oppii kaksikielisyyttä

On se vain hämmästyttävää, kuinka helposti lapsi oppii kahta kieltä. Kääntöpuolena ilmeisesti on lauseiden hitaampi oppiminen.
Lapsemme on nyt reilut 2v, ja useimmille asioille on selvästi japaninkielinen ja suomenkielinen ilmaus. Ne lauseet sensijaan puuttuvat vielä.

Joitain sanoja lapsi ei vielä osaa sanoa toisella kielellä, mutta ymmärtää kyllä merkityksen. Esimerkkinä vaikka sanat 'nukkumaan' ja 'elefantti'. Näistä japaninkielinen versio on se vahva.
Selvästi suomalaisia sanoja ovat 'kissa' ja 'isi''.

Helppoja sanoja ovat puu - ki, apina - saru, koira - wanchan, lintu - tori, tuoli - isu, vesi - mizu ...

Oma ryhmänsä ovat väärinkäsitykset. Tällä hetkellä lapsi on keksinyt, että lemmikki-kanista käytettävä termi pupu on japania ja kanin nimi taas on suomea. Jostain syystä kuvakirjoissa kaikki puput ovat kuitenkin pupuja.

Oikeastaan vähän harmittaa, ettei tuota oppimista tullut kirjattua mitenkään ylös. Sitä kuvitteli muistavansa kaiken kyllä. Mutta nyt tätäkin kirjoittaessa pitää oikein miettiä että mitähän sanoja niitä olikaan.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Pölyä, pölyä...

Asuntoa on tässä siivoiltu vähän normaalia paremmin ja jälleen kerran vaimo esitti saman toteamuksen: Suomalaisissa taloissa on aina kauheasti pölyä. Toisin kuin japanilaisissa.

En itse sanoisi sitä ihan noin jyrkästi, mutta kyllähän tuossa on vinha perä. Japanissa imuroimme kerran viikossa nopeasti ja pintapuolisesti, eikä joka paikkaan aina laskeutunut sitä tuttua tomumattoa joka kaikissa suomen-asunnoissamme on niin tutuksi tullut.

Tähän varmasti on olemassa jokin looginen selitys. Japanissa ilmankosteus on suurempi, vaikuttaako se?
Entä vähäisempi mattojen käyttäminen? Suomessa on kirjahyllyt täynnä kirjoja ja ne ovat pölyisiä?

Tietokoneeni musta näppäimistö on oiva pölymittari. Siitä näkee heti pölyn, ja ohut tomukerrostuma muodostuu 'parissa päivässä'.

Mielenkiintoista on myös se, että kylpyhuone pölyyntyy nopeasti. Japanissa tätä ongelmaa ei tullut huomattua. Siellä tosin kylpyhuoneen lattia pitää aina käytön jälkeen kuivata, sillä itsestään se ei kuivu ja tuloksena on home.

Selityksen etsiminen jatkuu...

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Japanissa asutaan hipihiljaa

Japani on ankara yhteiskunta, mutta nyt uutisissa pyöri äkkiseltään hämmentävä tapaus.

Nimittäin Tokion Shinagawassa, kerrostalossa asuvan perheen poika juoksenteli liian äänekkäästi lattialla. Alakerran naapuri valitti, että hän stressaantui siitä ja kärsivällisyys meni lopulta täysin. Lapsen perhe joutui maksamaan korvauksena 600 000 jeniä, tämän päivän kurssilla noin 5500€. Lisäksi päälle tulevat kaikki kulut joita alakerran naapurille syntyi mm. äänimittauksista ja muista tutkimuksista.

Alakerrassa mitattiin desibelejä väliltä 45 - 66.

Onko se paljon? Suomalaisittain ehkä, täällä suomessa kun taustamelu asuinalueilla ei saa päivisin ylittää 55 desibeliä ja öisin sen on oltava alle 45 dB.
Asuntoihin saa päivisin kuulua ulkoa maksimissaan 35dB ja yöllä 30dB.

Desibelinäyttö  
Suomessa melurajat ovat tosin kovasti ohjeellisia, koska kukaan ei niistä piittaa. Ei ainakaan tunnu piittaavan. Suomessa myös lasten itku yms. ääni ei riitä (onneksi) rangaistuksen perusteeksi.

Tuleehan jo tietokoneen tuulettimen hurinasta 25 - 50 desibeliä ja puheesta 50 - 75 desibeliä.

Tuota uutista vasten ymmärrän hyvin, miksi japanissa mm. työmaat ovat aina varustettu desibelinäytöin.

Samoin ymmärrän nyt paljon paremmin sen miksi vaimoni on aina niin huolissaan ettei vaan mikään ääni häiritse naapureita.

Kerrostalossa asuessamme huoli oli todella suuri.