Zilla?

Populaarikulttuuri on siitä hassua, että japanilaisperäisetkin asiat ovat monesti kokeneet uudelleenmuokkauksen, eivätkä ne sano sen jäljiltä japanilaiselle mitään.

Yhtenä esimerkkinä Zilla. Täkäläisittäin (noh, omassa kokemuspiirissä ainakin) se tarkoittaa Godzillaa, Hollywooditettua japanilaista Gojira -hirviötä.

Kun kerron, että poika on todellinen 'kakkazilla' niin harva suomalainen tuttava ei ymmärrä mitä se tarkoittaa. Japanilaisilta tuo menee ohi. Zillan vaikka korvaisi alkuperäisestä Gojira -nimestä vääntäen 'jira' -päätteellä niin ei auta.

Joten zilla -pääte pitää japanilaistettuna muuttaa suoraan hirviötä tarkoittavaksi, mutta yleensä dinosaurusta kuvaavaksi kaijuu (怪獣) -sanaksi. Kakkazilla on siten kakkahirmu tai kakkasaurus. Toimivia sanoja toki suomeksikin :)

Tuttuahan tämän pitäisi olla, mutta silti liian helposti tulee oletettua länsimaisen populaarikulttuurin ilmiöiden olevan tuttuja myös japanilaisille. Erityisesti japanilaisperäisten.
Toisaalta ei viitsisi aina olla varmistamassa, että tiedäthän mitä 'xxxx' tarkoittaa? Yllättävän iso kulttuuriero siis.


ps. toki Japanistakin löytyy Zillan tuntevia. Ero kuitenkin on melkoinen jos googlen kuvahakuun laittaa hakusanaksi 'zilla' ja sitten japaninkielisen 'ジラ' -vastikkeen.

Tavoitteena täydellisyys

Olen aiemminkin sivunnut samaa ongelmaa. Japanilaisilla usein on pakonomainen (kasvatettu) tarve suorittaa kaikki täydellisesti. Sitähän pidetään yhtenä syynä mm. Fukushiman kaltaisten tapahtumien syntyynkin. Jos jotakin ei osaa täysin, sitä ei sitten tehdä ollenkaan vaan vastuu jätetään "muille".

Vaimoni kohdalla tähän törmää usein. Kaikista ikävintä se on tietenkin suomen kielen kanssa. On vain pakko osata täydellisesti.
Tämä johtaa kierteeseen, jossa osaaminen jää aina sinne alkeisiin, koska eteenpäin ei halua mennä ennen kuin osaa sitä aiemmat asiat.
Samalla kieltä ei rohkene käyttää puutteellisena, kuten vaikkapa eteläisestä Euroopasta tulleet käyttävät ja pärjäävät hyvin.

Ja tämähän turhauttaa. Miksi menee vuosi toisensa jälkeen, enkä osaa puhua kunnolla - ihmettelee vaimoni.
Kun kerron, että enhän minäkään osaa edes englantia täydellisesti. Jopa niin huonosti, että aina elokuvissakin on dialogia tai dialogin osia, joita en ymmärrä niin hänestä se on käsittämätöntä. Hän ei voisi seurata elokuvaa, josta ei ymmärrä täydellisesti kaikkea.

Samasta syystä moni Suomessa asuva japanilainen käytyään läpi kielikurssisarjan, aloittaa jälleen vuoden tai kahden päästä alkeista. Kierre tuntuu ikuiselta.